Pelkäsin kuolemaa ja rakastin sitä yhtä aikaa. Minä olin sen vietävissä kuin laiva aalloilla. Aallot upottavat minut pohjaan, täältä ei pääse koskaan. Vaikka meri tyyntyisi, vaikka laiva ei enää keikkuisi. Minä olen silti tässä ja vain odotan omaa kuolemaani. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukausiin ja vuosiin. Minä vain odotan, enkä osaa enää elää. Aurinko odottaa minua jossain ikkunan takana, kunpa vain näkisin sen ja voisin nauttia sen lämmöstä. Mitä tapahtuu, kun Silla tapaa Johanneksen? Saako Silla elämänsä kuntoon vai onko peli edelleen elämän suhteen menetetty?
