Se, mitä ei ääneen sanota, sitä ei ole. Kuuluu Kiiran äidin viisaus. Lause saattaa sopia aikuisten maailmaan, mutta kasvavien lasten kanssa se on huono toimintatapa. Kun lelut eivät enää lohduta, niin mikä sitten lohduttaisi nuorta tyttöä, Kiiraa, joka on joutunut hyväksikäytetyksi usean vuoden ajan perheenjäsenen toimesta? Vastassa on pitkä ja pimeä tie hajonneen mielen keskeltä eheään elämään. Sen mahdollistaa tiedonjano, hyvät muistot ja kokemukset siitä, että elämä voi olla hyvääkin. Seksuaalirikososaston tutkija Miina Laitinen pääsee lapsikaupan jäljille ja törmää tutkimuksissaan Kiiraan ja heidän täysin sotkussa olevaan perheeseen. Kirja puhuttelee ja laittaa miettimään sitä, kuka tässä maailmassa nykyään saa ääntänsä kuuluviin?Todellako ne, jotka sen ansaitsisivat? Pyynnöt ja toiveet paremmasta maailmasta, sellaisesta jossa lapset kasvatettaisiin niin, etteivät he joutuisi aikuisena paranemaan traumoistaan, katoavat kuin rikki menneet rukoukset internetin syövereihin. Kysy mitä kuuluu. Kuuntele. Ole läsnä. Ole armollinen.
