Lukko ovessani oli niin alkeellinen, että kuka tahansa olisi saanut sen avattua ulkopuolelta pelkällä voiveitsellä. Kukaan ei kuitenkaan sitä tehnyt. Minä suljin äänet ulkopuolelle. Minun pääni sisälle ei päässyt enää kukaan tai mikään. Minä olin jossain muualla. Minua eivät ajan ja paikan kahleet sitoneet. Aloin rakentaa. Ristin käteni ja puristin niitä lujaa yhteen, yhtä lujaa kuin puristin luomiani kiinni, ja mietin: Mitä jos? Roope elää elämäänsä kahdessa paikassa: metsän keskellä tai kuvitelmiensa muodostamassa maailmassa. Eräänä kesän viimeisistä päivistä Roopen isoäiti kuolee ja perhe päättää, että Roopen on laulettava mummon hautajaisissa. Läheisen menetys sysää kotona vanhempiensa ja veljensä kanssa asuvan nuoren miehen mielessä käyntiin muutosten sarjan, jota muut eivät edes huomaa. Mutta kuinka paljon isoäidin kuolema voi muuttaa kaavoihin kangistuneen Roopen elämää? Suostuuko Roope laulamaan menneisyyden traumoista huolimatta? Entä kuka on naapuriin ilmestynyt tuntematon tyttö?
