Katso kuinka kaunis hän on! Nuori, sievä ja toivoa täynnä. Elämä on hänen ja hän ottaa sitä haltuun. Hetkeäkään ei saa menettää. Hän astuu ujona kohti tulevaa. Hän rakentaa tulevaisuuttaan opiskelemalla, töitä tehden, perheen perustaen ja lapsia tehden. Nuoruus on elämänvaihe, joka katoaa ennekuin itse tajuaa. Sitten hän ikääntyneenä muistaa rakkauden, hellyyden, riidat, raskaat työpäivät, lasten kotoa lähdön ja viimein suunnattoman vapauden, jolloin voi ajatella vain itseään ja omia tekemisiään. Gloria elämälle! Gloria jokaiselle sen vaiheelle! Viisi tyttöä ja neljä poikaa jakavat lukioajan. Samat ihmiset, neljäkymmentä vuotta sitten kirjoittaneet tapaavat ja kertovat, mitä heistä on tullut. Mitä tapahtui Laurin ja Sepon välillä lukioaikana? Synkkä salaisuus paljastuu vasta neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Isovanhempien valinnat ja tekemiset siirtyvät seuraavalle sukupolvelle, vai siirtyvätkö. Nuoruus on kuin nuoralla tanssi. Mitätön virheliike voi johtaa koko iän seuraamuksiin. Tuolloin luodaan pohja voitolle tai tappiolle, menestykselle tai häviölle. Romaani on fiktiivinen tapahtumien ja henkilöiden osalta, mutta 1970-luvun henki piirtyy esiin samanlaisena kuin silloin ennen, silloin kun ei ollut kännykkää tai tietokonetta, silloin kun Urkki hallitsi ja laskutikku oli käytössä.
